perjantai 13. lokakuuta 2017

Jyviä akanoista


Tällä päivällä oli kaikki potentiaali olla päivä jona ois linnottautunu vaan himaan ja vältellyt kaikella maailman tavalla universumia. Tietäjät tietää, että mun yö-elämä on ollut jo jonkin aikaa vilkasta. Enkä muuten meinaa tällä baareilua, vaan unissa tapahtuvaa törttöilyä. Aiemmin tällä viikolla leikkasin itselleni otsatukan unissani ja viime yönä mulla oli taas vieraita himassa.
Se hiipi nukkumaan mun seläntaakse hiljaa mua herättämättä. No heräsin kuitenkin eikä siellä ketään ollut :D GOOD TIMES GOOD TIMES.

Kellon soidessa 7.30 päätin että yöllisen näkymättömän vierailian takia ansaitsin tunnin extra unta. Sen tein ja sitten lähdinkin salille, viemään kameraa huoltoo, hakemaan lounasta. Ulkon satoin vettä taivaalta ja yhtäkkiä mieleen muistui, että laskut piti maksaa ja siivous päiväkin kolkutteli ovella.
Mun sali meni aika automaatiolla, eikä se ollut mikään mun maailman paras treeni, mutta ehdottoman ylpeä mä kuitenkin olin että sain mentyä.

Mun strategia on kriisitilanteissa aina se, että automaatio vaan päälle sen kummempia analysoimatta. Ja niin uskon, että elämässä yleensäkin selviää. Kun jotain on tehtävä, se on vaan tehtävä halusit tai et. Mitä enemän sitä jää analysoimaan tekemistä, sen tekemisen sijaan tuhlaa energiaa, aikaa ja hermoja. Sen takia mä myös olen yleensä yliopistolla ja duuni paikalle se ärsyttävä muija joka hoitaa kaiken aina pikemmiten pois alta. Oon huomannut, että se työ tuntuu paljon pienemmältä ja ahdistavammalta kun sen hoitaa heti pois, sillä jossain vaiheessa se kuitenkin pitää tehdä.
Mä kelaan myös, että näin erotellaan ne jyvät akanoista. Ne jotka menee sillonkin esimerkiksi vetää sen treenin kun ei kiinnosta, kehittyy kun ne jotka helposti antaa periksi.
Se perikseantamattomuus ja suomi sisu kantaa pitkälle ;D

Joten niin mä käänsin päiväni kulun ihan päin vastaiseen kun se tuntui määrätty menevän. Ei se salilla oleminen, tai safkaa jonottaminen, tai alakuloisen asiakaspalvelijan kuunteleminen yhtään mieltä kohentanut, mutta jynssätessä keittiön kaappeja tuli yhtäkkiä tosi terapeuttinen olo.
Mulla on hiuksen hento raja siinä, että pitää itsestää huolen ja päästää vapaalle ja siinä, että on täysin ulapalla. 

Esimerkiksi tällä hetkellä tuntuu, että olen vähän tipahtanut sokerikoukkuun ja muihinkin koukkuihin jotka ei oo ihan niin fitness kun toivoisin. Vaikka jokainen jaettu hetki on ollut ihanaa ja elämisen kannalta tärkeää, huomaan, että alan havuta takaisin mun elämän eliksiirien pariin.
Balanssi diettiin ja reenamiseen. 

On vielä paljon asioita, joita mä varmasti joudun käsittelemään vielä pitkään hamassa tulevaisuudessakin. Mutta sillä välin, se mitä mä voin tehdä on yrittää parhaani ja ottaa kaiken niistä hetkistä irti jotka tuntuu tällä hetkellä hyvältä. 

ps. helkkari meinasin ihan unohtaa. lupasin raportoida on mennyt nugettia suuhun hittovie, ei musta vieläkään tullut kasvi-soturia :-D. herkkä aihe, olen traumatisoitunut en halua puhua siitä ;;;DD

//Those who know me already, also know that I am having some crazy night time activity. And by that I do not mean partying at the bars. I mean doing some weird things while asleep. Earlier this week I cut banks to myself and last night I was 100% sure someone was in my apartment. My invisible friend came sleep next to me during the night. GOOD TIMES. It is clear without saying that I had all the ingredients to have an awful day. Sleep paralysis mixed with the depressing weather, with a pinch of traumatic memories from last summer. The Nice cocktail I would say.
However, it was a long time before decided that I wanted to go to the gym, and so I did. I also took my camera to the repairman, I got some lunch, I cleaned my apartment and finally came to university. 
When struggling I do highly think, that automation-robot-alike mood is one of the most important skills to master. When you do not fancy to do uncomfortable things, but you have to the only option is just do them, without thinking it more. The more you think about the things you have to do rather than just doing them, the bigger they become. The strategy works.
I also think this is how you divide the top from the middlemen often; the top men are willing to go the extra mile which whoever else is not willing to go. 
-And so I changed my day. Instead of staying at home and feeling bad I decided to try and it paid off. There is obviously plenty of issues still to solve in my life, but don't we all have.
Meanwhile, I can do the best I am able to do now.
Go back to my healthy habits, cut sugar and other bad habits. Because there is so small and invisible line when it comes enjoying myself and going to the dark side.
And that place is most certainly not something where I am willing to go anymore very often atelast.

ps. Oh dear I almost forgot deemn I ate meat again. It is sensitive topic let's not talk about it more :---D