keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Are we in the world or is the world inside us? ☾

YO!

Eläminen hetkessä on uutta, jännittävää ja kiehtovaa. Se on sitä, mitä olen viime aikoina tehnyt.
Jos katsot vlogejani, tiedätkin jo, että viime viikolla päätin lähteä extempore juomaan kahvia Suomeen. Loppujen lopuksi juna vei kokkolan kautta stadiin ja yllätin itsenikin löytämällä sieluni slam poetry illasta kalliosta. Tottakai tähän väliin mahtui paljon muitakin tapahtumia, kuten yö ajeluita, lukemista, sekä luontopolkuilua.

Tämän kaiken mahdollisti sen, että olen päästänyt irti stressaavasta suunnitelmallisuudesta, sekä näkymättömistä bokseista jonne itseäni laitoin. Jos olisitte kysyneet minulta vuosi sitten, olisinko päivän matkustamisen jälkeen lähtenyt jumppahousuilla runo iltaan pelkän lounaan voimin olisin nauranut partoihini ja sanonut, että eihän se käy päinsä.
Nyt sanon sen sijaan, että runo illasta kieltäytyminen ei käy päinsä. 

Vaikka going with the flow onnistuukin nykyään melko vaivattomasti, on mulla vielä ongelmia sen suhteen että antaisin itselleni luvan nauttia.
Jotenkin siihen mentaliteettiin oppineena, että "pitkästä ilosta itku" on vaikea antaa lupa itselle vaan olla. 
Mutta niinhän sitä sanotaan, että kasvamisen yksi suurimpia haasteita on pois oppia asioista joita et edes tiennyt oppineesi matkan varrella. 

Nyt olen kotona. 
Ja kohta olen menossa tanssimaan ja huomenna menen salille. 
En siksi, että pitäisi mennä polttamaan eiliset siiderit pois vaan siksi, että mulla on ikävä sinne.
Heittäkää kello hukkaan hetkeksi.
PUS.

//Living in a moment is new, fascinating and exciting. It is exactly what I have been doing the past week. If you are subscribed to my youtube channel that is something you probably know already:  last week I decided to go and get coffee in Finland. I end up making a detour from my hometown to our lovely and rainy capital. We went to see slam poetry night, I explored nature and lived in a moment every single second.

Without me letting go about extremely stressing over time and plans this all would not be possible to experience. If you asked me a year ago if I wanted to come to see live poetry after traveling the whole day, having my gym pants on and only having fuel from my lunch, I would most definitely laugh and said no. Now I laughed and said yes.
And it was worth it. 

Even tho everything seems to be fun and dandy, and mastering going with the flow feels, oh, so right, sometimes giving yourself permission to do so is difficult. This is due to all the things I was taught to do and think without me even knowing earlier in my life.
As they say, one of the biggest challenge growing up is to unlearn things you didn't know even you were taught. 

But oh it was a great trip.
Now I am waiting for my dance trains to start and tomorrow I will go back to the gym.
Not because I need to burn my ciders away from last night, but because I miss the feeling being there.

Cheers, be safe.