sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Once in a blue moon for some but unfortunately, most days for others, you will struggle. You will wake up and blinking will take all your effort. You will set your goals and then never leave your chair. You will cancel your plans. You will forget to eat or eat everything. You will feel like the world around you is ending and nobody can help. This is not true. We all have moments, days, weeks, months or years of this. It is ok. People still love you. People will always care. You are not alone, you are not a failure. You are normal. You may not be ok right now, but I promise one day, you will be. The sun will rise and you will feel content.

Eka kerta ku nään koskaan mun selän sen jälkeen kun oon alottanu treenaileen 

Saatatte muistaa ehkä viime vuonna kun samoihin aikoihin makasin ihan hermorauniona sängyn pohjalla kun flunssa yllätti. Tällä kertaa sairastaminen ei ottanut ollenkaan niin koville, vaan nykyään tietää, että pitkäjänteinen työ salilla ei valu hukkaan muutaman viikon sairastelun, loman tai kevyen viikon vuoksi, eikä ne lihakset tai motivaatio minnekkään sieltä katoa. Joskus sitä kuitenkin tarvii vähän ekstra muistutusta siihen, ja olkaa hyvä, annan lexin hoitaa sen mun puolesta :-)


Tykkään lexistä tosi paljon, vaikka se muistuttaa aksentiltaan (ja nimeltään sekä kaksois ulkonäötään kröhöm) erästä menneiden vuosien jotakin, niin annetaan se lexille anteeksi. :DDDD  Mulla oli tänään vähän nihkeä salilla käynti, eikä rauta noussut niin helposti mitä oletin. Otin kuitenkin kaiken ilon irti, ja kokeilin paljon uusia juttuja, ja nyt on taas jalkaohjelmaa vähän päivitetty mukavammaksi :-)

Mun flunssa + silmäleikkaus heitti mut melkein viikoksi pois pelistä tanssimisesta. Pystyin vaan siis seuraamaan tyttöjen reenejä  sivusta. On selvää, että mä oon tosi audiovisuaalinen ihminen, mutta tuo viikon sivustaseuraajan rooli opetti mua myös siinä mielessä, että tajusin oppivani älyttömän hyvin pelkästään katsomalla asioita. Mun pahin pelko oli, että kun ensi viikolla palaan kuvioihin, olen täysin ulapalla. Yritin kuitenkin tehdä koreota salilla, ja muistin sen ihan totaalisesti. Eli ihmeiden aika ei ole ohitse!
mä en todellakaan tiedä mitä nää memet on, mutta mulla on puhelin täynnä tällasia :-D Ajattelin sitten laittaa ne kaikki tähän samaan postaukseen LOL :-D

Viime viikon ehdoton top puheenaihe mun silmäleikkauksen ohella oli Vesa Keskisen silmäpussit, ja sen johdosta vesa pääsi myös EVS liveen, ja ainut kysymys mikä on tällä hetkellä mun mielessä on se, miksen mä päässyt sinne mun laserleikkauksen takia???? vai onko nyt käynyt niin, että mun kutsu meni vahingossa keskiselle?? Roope tarvitsen vastauksia :-D

No ei se haittaa vaikka se kutsu varmaan meni väärälle ihmiselle, koska viikonlopun aikana oli muuta tekemistä. Olin haastatteluissa ja tapaamisissa, mitkä olivat kivaa vaihtelua kotona hengaamiselle. Olen myös viimepäivinä lyönyt mun makrot todella tarkalleen. HYVÄ MINÄ!

Havahduin tuon silmäleikkauksen jälkeen ajatukseen kuinka hiton itsenäinen musta nykyään on tullut. Vaikka oon tosi sosiaalinen, mä valitsen monen asian kokevani yksin. Jotenkin nykyään, ne asiat ei tunnu edes mitenkään epänormaaleilta tehdä yksin. Kun on ollut erossa läheisistään melkein neljä vuotta, on tottunut tekemään paljon asioita yksin. Tottakai jos saisin päättää, haluaisin raahata kaikki läheiseni tallinnaan asumaan, mutta se ei nyt ihan taida olla tässä vaiheessa vaihtoehto :-D
Etenkin yliopiston loputtua, kun viimeisetkin läheiset lähtivät tallinnasta on musta kuoriutunut oikeen sooloilijan ylijumalatar :-D Mutta ollaan nyt rehellisiä, ei mulla kamalasti aikaa irtoisikaan millekkän ylimääräsille, joten all good. Kamera mies oli taas todella mukava! En kestä :):)

Postasin tänään tämän kuvan instagramiin, koska mun mielestä on ihan hirveen tärkeetä muistaa että elämä pitää olla balanssissa. Oon nähnyt niin paljon ympärillä kun monen kuntoilusta haaveilevan matka tyssää siihen kun tavoitteet asetetaan aivan liian korkealle, ja laitetaan itsensä kamalan paineen alle ilman mitään hyvää syytä. Multa juuri kysyttiin hetki sitten, että kuinka monesti mä käyn salilla ja kuinka kauan mulla siellä menee. On hyvä, että on roolimalleja ja sellasia ihmisiä joita katsoo ylöspäin, mutta on myös tärkeää tajuta, että jokainen tallaa omaa polkuaan. Salilla ensimmäistä kertaa olevan ihmisen hullua tavoitella sellaista rytmiä missä tanssitaan kolmena päivänä viikossa ja nostellaan painoja neljänä päivänä viikossa siihen päälle. Monesti sitten haukataan näinollen liian suuri pala, ja kehitys tyssää siihen kun ajatellaan kaiken olevan aina näin vaikeaa ja raskasta. Paljon parempi olisi maltillisesti totuella kroppaa ja mieltä messiin tekemiseen. Mä suosittelen ottamaan sellaisia pieniä askelia. Ei tarvitse tehdä 4 x 12 sarjoja suurimmilla painoilla heti aluksi, jos tekeminen ei maistu. On paljon tärkeämpää löytää liikunnan ilo, kun raahautua naama nurinpäin salille edes se kolme kertaa viikossa. Mun mielestä hyvä ajattelutapa on heittää aika, ja tavoitteet ensiksi roskiin ja keskittyä vaan seuraavan 24 tuntiin ja siihen, miten jokainen pieni juttu voi viedä eteempäin. Jokainen salille astuminen on plussaa, vaikka siellä olisi sen 30 minuuttia. En tietenkään tarkoita, että jos tiettyjä tuloksia haluaa, että niihin pääsisi 30 minuutin seka räpeltämisellä salilla, vaan kunnon ohjelmalla ja intohimolla. Kuitenkin jostakin on hyvä aloittaa, ja parempi ensin keskittyä perusteisiin kun lähteä tavoittelemaan 1.30h super sarjoja :)

Loppuun vielä haluan laittaa tän kun löysin sen mun ulkoselta kovalevyltä. Sain tän joskus teinivuosina mun silloiselta ystävä pojalta ja tää laittoi mun hymyn kasvoille. Se on tallessa vieläkin.


Hyvää alkavaa viikkoa hunajakilpparit!

Blog post in a nutshell
1) I have been pretty dope with all these sickness things. There is no need to get concerned if you got  the flu while training. Years and years hard work is not going anywhere within few weeks of vacation or flu or whatsoever. Your muscles and motivation are not going anywhere so don't be a worry. Watch the video, Lex is pretty dope, even though he looks like one of my ex-something. He also has the same accent and same name, but let's not be concerned about that...
2) While having a break from my dance trains I understood that I am a VERY audiovisual person. Or actually, I have always known that, but I realized that I learn the best way to watching someone very closely.
3) After the a surgery, I realized how truly independent I am nowadays. Living abroad away from my family now 4 years has made super independent. Of course I would like to share all this with my close ones, but I can not force them to move to Tallinn because of my. That has made me so independent that I sometimes even scare myself :-D
4) Last week I had an interview which was so nice, and I also hit my macros every day. GOOD FOR ME!
5) It is extremely important to take care of yourself as a whole package and remember your mind as well. I just got asked tips how many times I train within a week and I love to help, but the thing is that everyone is different. There is no need for you to compare your gym visits to mine or anyone who is doing many workouts in a week if you are just starting. I think many people go here wrong: with cold feet, they try to hit the gym million times a week with heaviest weights they can as many reps and sets they can. In worst case, with wrong nutrition plan you get exhasted and think what the heck is this??? it feels wrong and overwhelming.  Here is a tip for you. Don't measure time, just take baby steps if you are willing to start but don't know how to. Do small changes, and don't think anything big yet as it can feel overwhelming. Think about the next 24 hours first, and let's see later on how that works. 

Have a great week lovers, remember to love yourself,
KISSES!


                                INSTAGRAM // LOOKBOOK // PERISCOPE// TWITTER // ASK