keskiviikko 23. joulukuuta 2015

The more you know who you are and what you want the less you let things upset you


Kirjoitin yliopiston lopputhesikseni pakolaisista suomalaisessa mediassa ja stereotypioista.
Mitä enemmän luin englanninin kielisiä akateemisiä artikkeleitä stereotypioista, sitä kauemmaksi se vei mut niistä. Mutta se teki mut bongailemaan niitä joka paikasta.

Tämä syksy on myös laittanut mut sterotypioiden kanssa naaman vastakkainen sillä lailla, että olen keskellä yötä huutanut henki hieverissä rakkaimmille, että miksi olet tuollainen ääliö etkä ymmärrä.
Viha stereotypioita kohtaan on saanut minut arvostamaan ihmisiä, jotka ovat avoimia ja valmiita itse olemaan tuomitsematta ennen tutustumista.
Se on saanut miettimään ihmisten motiiveita.

Hetki sitten kävin keskustelun peittojen uumenissa siitä, kuinka minusta ei saa otetta.
Kun kuuntelen rockia, mutta rakastan undeground ja edgy kulttuuria.
Käytän korkokenkiä ja toisinaan puhun kuin maatalon isäntä.
Rakastan down-to-earth ihmisiä, mutta sitäkin enemmän taide ja cocktail -partyjä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun keskustelen asiasta, ja se saa minut aina voimaan pahoin.

Mitä enemmän minua yrittää laittaa boxiin sitä enemmän minä haluan rikkoa sen lasiset seinät.
Mä saan bensaa liekkeihin siitä, että mua yritetään määritellä.
Ne jotka minut teini vuosilta tuntevat tietävät, että niin se on aina ollut.
Mutta se ei ole ollut aina helppoa.
Meni aikansa totuttautua siihen, ettei suostunut sopimaan joukkoon.
Mutta kunnes vuosia sitten hyväksyin sen, että yhtenä hetkenä saatan maata lattialla kirjoittamassa runoja ja kuuntelemassa Johnny Cashia, seuraavana päivänä saatan luukuttaa salilla Bieberin uusinta levyä, siitä tuli voimavara.
Se on asia mikä tekee minusta juuri minut.

Kieltäydyn menemästä yhdenkään labelin alle.
Oli kyse sitten tyylistä, musiikista tai rakkaudesta.
Tänään minut voi tehdä onnelliseksi laittaa päälle koko musta 666 asu ja huomenna saatan tulla vastaan beigessä pikkumekossa.
Niinkuin elämässä yleensäkään mikään ei ole mustavalkoista.

Siinä, ettei suostu menemään yhdenkään labelin alle ei ole mitään vikaa.
Maailma ei ole tehty sen takia, että voi valita yhden ryhmän mihin kuulua sitten koko loppuelämänsä.
Minulle maailma on iso puutarha jonka jokaisen kiven haluan kääntää, ja siihen tarvitaan enemmän kun yksi pari kenkiä.

I wrote my bachelor's thesis about refugees in Finnish media and about attitudes and stereotypes. The more I read about stereotypes the farther away I went from them. It makes me physically sick sometimes to read about some silly stereotypes. People tend to use stereotyping a lot. It is a brain's function to perceive the world in an easier way. 

This Autumn has me to face different types of stereotypes in a whole new level. It has made to scream in the middle of the night to the ones I love like there is no tomorrow. The hate that I have toward stereotypes has made me appreciate people who do not have prejudice even more than before. It has made me evaluate my values as well.

A moment ago, under the covers, I had discussions about myself. 
The discussions didn't differenced too much the others alike.
Why do I do not fit in and why I have so many controversial things.
One day I like rock, the next moment I listen electro.
One day I wear heels and at the same time, I swear like a pirate.
It makes me always nausea.

I do not fit in.
The more people try to put me under some label, some little box, the more I break through.
The more people try to capture me, the more I break through.
It has always been like that, and the ones who have known me during my life know that.
But it has not always been an easy road to take.
But once I admitted it to myself that one day I can write poems in my floor, the next day I can be at the gym. That is called a balance, and that is something that makes me, the person who I am today.

I refuse to go under any label. 
Was it about music, love or style.
I think there is no way that world is black and white. 
It is all colours for me, and believe me, when I say that I will see all these colours through my life.

There is nothing wrong in the fact that one refuses to go under any label.
The world is not made for fitting in somewhere.
It is made to be happy.