maanantai 23. marraskuuta 2015

My goal is to build a life I don't need vacation from

photo by Tatyana Konsa

HALOO MAAILMA OLETKO KUULOLLA??

Heräsin tänään niin kauniiseen maisemaan kun kattojen päälle oli satanut tilkka lunta.
Sen lisäksi sain noustua todella aikaisin ylös (erävoitto), joten päivästä ei voinut tulla muuta kuin mahtava. Kyllä se vaan niin on, että kun saa noustua aikaisin ylös, on oddsit parempaan päivään paljon paremmat. Jospa kohta tämä tyttö olisi levännyt tarpeeksi...........................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................................

Ennen puolta päivää olin jo käynyt salilla hikoilemassa, siivonnut, pessyt pyykkiä, vaihtanut lakanat ja periscopettanut. Periscope on ihan ässä äppi! Voitteko kuvitella!!!
Nyt kaikki sinne seuraamaan mua tara_who nimimerkillä löytää, niinku muualtakin :-D

Tällä hetkellä syön riisikakkuja (lemppareita!) keittiönpöydän ääressä ja katson kuinka aurinko laskee. Kohta lähden keskustaan kahville.
Olen yrittänyt tässä viime aikoina olla pohtimatta sitä missä mä meinaan jatkaa elämääni joulun jälkeen.
Kuka helkkari tällaisia päätöksiä omasta elämästä osaa tehdä????????? 
härregyyd tässähän melkein ahdistuu. Siispä olen vähän hoitanut itseäni lukemalla Nancyä sadannen kerran.
Se on jännä kirja. 
Aina kun sen lukee uudestaan, näkee sen ihan eri kulmasta.
Ensimmäisellä kerralla olin varma, että Nancy oli 666 lapsi.
Toisella kerralla kauhistelin Nancyn todella vahvaa mielenterveys ongelmaa.
Tällä kertaa sitä lukiessa, se kertoo minusta osaksi myös surullisen tarinan narsistisesta äidistä.

Mä jotenkin oon tosi kiinnostunut tästäkin mysteeristä niinkuin muistakin kaltaisistaan.
Nancyn, Sidin ja Sex pistolsin tarina on toden totta kiinnostava myös musiikkimarkkinoinnin näkökulmasta. 
Voidaan pitää kirjapiiri ja keskustella tästä, arvatkaa olisiko hyvä idé!
Mä tuon skumpat, kuka tuo salmarit?? (siis salmiakit, ei sitä juomaa vaan kartsaa)

Josta tulikin mieleen, että nyt on kovat ajat.
Jäin missikisoissa todella kovaan sokerikoukkuun. Te tiedätte, kuinka helkkarin helposti mä addiktoidun kaikkeen, etenkin sokeriin. Känädäs tarjolla oli usein sokeria (aamupalalla puuron joukkoon marmeladeja, välipalaksi donitsia, mars patukoita etc) ja jossain vaiheessa mä tajusin, että voi killeri tähän ollaan tultu.
Kunnon addiktio on syntynyt. 
Olen vieläkin koukussa pahemman kerran, Deeeeeemn!

Mutta nyt takaisin maksalaatikolta maistuviin elämän vaikeisiin kysymyksiin!
Eilen ihan piti lukea omia vanhoja postauksia omana prep talkkina.
Mitäs helkkaria näiden kanssa nyt pitäisi tehdä.
Tässä nyt olisi vaihtehtoina kaksi eri maata.
Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa joten ei keskitytä niihin, koska en tiedä niistä vielä tarpeeksi.
Kun laittaa ekonomi opiskelijan tekemään rationalistisia päätöksiä, näin vähillä tiedoilla ei voi tulla kun recession. 

Tallinna ei ollut todellakaan rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta opin rakastamaan ja kasvamaan tallinnan kanssa yhteen, ja nyt kelaan voisinko oppia rakastamaan tällä tavoin mitä vain mestaa?
Olen yrittänyt kysellä vaeltavilta kanssasieluilta vastauksia kysymksiin.
Totuus on se, että kaikilla joilla on vaeltava ja nälkäinen sydän on yhtä hukassa kun kirjoittajakin.

Koska en ole mikään ihan ääliö kuitenkaan, listasin jostain asioita joista pidän. Eräs lehti taannoin kirjoitti, että mua kiinnostaa elokuva-ala. Tähdennän, että mua kiinnostaa elokuva kommunikointi 
:-D
Muut asiat jotka kiinnostavat:
- Fitness/urheilutarvike johtaminen
- Kommunikointi ja PR hommat
-Meikkialan johtaminen
-Alusvaate johtaminen (siis esim alusvaatekaupan pitäminen, ei johtaminen alusvaatteissa.........)

LISÄKSI tärkeää on olla osana maailman parasta pop-jazz tanssiryhmää.

Joskus mun tekisi mieli imeä näistä vironanaisista sellasta päättäväisyyttä. Nää on ihan mahtvaia muijia. Kerrankin kun oltin ulkona bailaamassa, mun ystävä tapasi sulhaskandidaatin. Seuraavana päivänä kadidaatti ilmestyi katsomaan meidän showta, mutta ilman kukkia.
Muikkeli tuhahteli mulle, että missä helkkarissa mun ruusut ja suklaat on.
Siinä hetkessä mäkin tajusin, että se oli helkkarin totta.
Toisen kerran kikateltiin tanssityttöjen kanssa ennen tunnin alkua. Puheeksi tuli eräs innokas ihastuja joka toi mulle aikoinaan ruusuja/suklaata/kaikkea mitä voitte kuvitella niin paljon, että mulla meinas loppua tila kesken. Kysyin tytöiltä, että onko tämä nyt ihan normaalia?????
venäläiset ihanat naiset vastasitvat täysin poker facena, että tottakai on.
Mulla on niin paljon opittavaa vielä, näiltä muikkeleilta....

Mulle on tullut muutamia koreografia pyyntöjä. Yksi niistä oli tosi kiinnostava, mutta tällä hetkellä mä en valitettavasti voi 100% omistautua mihinkään, koska en tiedä missä mä olen parin kuukauden päästä.
Ehkä matkalla marsiin ;)

Mitäs te meinaatte tehdä tänään?
Mä meinasin nyt lähteä sinne kahville ja illalla lukea nancyä. Huomenna mulle on treenit ja salia ja keskiviikkona mulle tulee aika kiva vieras.
<3

PUSUJA, pysykää ihanina!! <3