maanantai 27. tammikuuta 2014

En ikuisuutta halua, joka päivä on vaan nyt, ei vanhan kaipuuta sillä kevät on mielentilaa.

Sunnuntaina vietettiin mun läksiäisiä osaa kaksi ja mä taiteilin meille jälkiruat. Mä laitoin niihin mun sydämen. Ei, mä laitoin niihin enemmän kuin mun sydämen, mä laitoin niihin mun sielun ja sydämen. Myöhemmin lähdettiin pops the personal trainerin kans lenkille, enkä muuten päässyt ihan helpolla.
Nyt on siis aika pakata laukut ja lähteä taas suomesta. On aika ristiriitasta lähtee, olo on niinku John Smithillä uuden maailman löydettyyään. Mutta kuitenkin, on mulla aika ikävä mun korkokenkiäkin, koulua ja tallinnan kavereita. Luulen, että tää on ollu paras loma sitten viime kevään viikonloppu visiitin.

ps. On niin mahtavaa, että kukaan ei voi viedä musiikkia pois maailmasta. Mää uskon, ettei kukaan voi rakastaa Lana Del Reytä yhtä paljon kun mä tällä hetkellä. Tsiisus.


:// On sunday we celebrate the farewell parties, and as usually me the masterchef cooked the whole awesomeness dessert. Later on, pops the personal trainer guided me to jogging, and whatahel I felt like professional sporter. So it is time to pack my bags and say goodbye again to Finland. It is so emotional to go, but on the other hand I have to admit that I miss my high heels, school and Tallinn friends. It is so contradictory, it feel like John Smith when he found Pocahontas and other fellas. I just can't describe it. I think this has been the best vacation since last spring.

ps.I absolutely love her, she is my idol, she is uncredibly beautiful and full with emotions. So sensitive


oh dear, I am crying like a baby